Työttömien syyllistäminen ja naurettava naiivius

Moni asia on valtakunnassa sekaisin. Yksi niistä on työpaikkojen vähyys ja jatkuva väheneminen sekä myöskin jatkuva epävarmuus (taloudellinen ja poliittinen). Työttömiä ollessa sopivan paljon, mutta ei liian paljon, uudeksi kansallisharrastukseksi on noussut työttömien syyllistäminen. Tätä harrastavat työlliset, poliitikot (jotka eivät ole töissä, vaan edustamassa ... jotakuta) ja jopa toiset työttömät sekä tietysti eläkeläiset. Potkikaa niitä, kun ne ovat maassa! - kuvaa nykyista asenneilmapiiriä lähes täydellisesti (huomaa ne, ei he). Käydään kohta läpi eri syyllistäjiä ja syitä toiminnan takana, mutta aloitetaan naiiviutta ylitsepursuavasta 'tuesta'. 

Naurettava naiivius

Monilla on ystäviä ja sukulaisia, jotka tarkoittavat hyvää, mutta tekevät pahaa. Lähes jokainen työtön on ainakin joskus kuullut "Kyllä niitä toitä saa, kun vain hakee aktiivisesti." ja muita tyhjiä sloganeita. Lisäksi uskotaan median toitottamia tietoja 'kaikkien' työttömien jopa toistatuhannen euron tuista ja helposta elämästä uuninpankolla löhöillen ja kattoon syleksien, rentoutuen, välillä ilmaista viinaa kitaten, kun sitä rahaa virtaa taikaseinästä eikä kukaan vaadi tekemään mitään "ja minä veroillani maksan teidän laiskottelun". 

Yleisissä työttömyyttä koskevissa juoruissa, harhaluuloissa, on niin moni asia väärin. Ei, töitä ei saa kun vain aktiivisesti hakee. Siihen tarvitaan muutakin. Aktiivisesti hakemalla on tilastollisesti todennäköisempää saada töitä kuin passiivisesti hakemalla, mutta siihen se pelkän yhden muuttujan etu rajoittuukin. Ei, työttömät eivät automaattisesti saa noin tuhatta euroa 'työttömän rahaa'. Perussumma tuesta maksetun järjettömän suuren rankaisuveron jälkeen on karvan yli 500e. Kuinka monessa Suomen kaupungissa pystyt maksamaan vuokran, sähkön, veden, ruuat jne. noin viidelläsadalla eurolla? 

Työttömän elämä ei myöskään ole rentoa makailua (mielikuva: lomailua). Työttömyys on henkisesti äärimmäisen raskasta ja nöyryyttävää. Työttömänä pääset nauttimaan fantsuista ihqudaa ihanuuksista kuten jatkuva elämän epävarmuus, jatkuva rahattomuus, jatkuva paikan hakeminen ja paikoista evääminen, jatkuva uhkailu ja nöyryytys erityisesti TE-palveluiden taholta ja nöyryytystä saa ihan tuntemattomiltakin, apatia, näköalattomuus, mahdollisesti masennus ja pulloontarttujien kiihtyvä alkoholismi ja mikä ehkä pahinta, ihmisarvon menetys. 

Toki työllistetyn keskiluokkaisen ja parempiosaisen silmin sitä on vaikea nähdä, koska heidän maailmassaan kaikki Suomalaiset tienaavat vähintäään 3000eur/kk ja kaikille on kyllä töitä, jos vain hakevat. Onhan työvoimatoimiston sivuillakin "ainakin satatuhatta työpaikkaa avoinna". Laiskoja ovat työttömät ja pullamössöä. 

Lisäksi puhutaan kannustinloukuista. Onko se kannustinloukku, että yleisesti pienipalkkaisesta työstä maksetaan niin vähän palkkaa, että sillä ei elä ihmisarvoista elämää saatanallisen kalliissa Suomessa? Joskus edes kaksi työtä ei riitä edes laskujen maksuun, vaan pitää laittaa joku vielä leipäjonoon, että saa muutakin kuin hakasta vettä vatsansa täytteeksi. Onko se kannustinloukku, että virkavalta verottaa palkan niin kuiviin, että näennäisen isosta palkasta käteenjäävä osuus riittää hädin tuskin elämän perustarpeisiin? Poliitikot ratkaisevat tällaisen ongelman leikkaamalla ja poistamalla tukia (mutta samalla nostaen veroja, koska verojen nosto on aina ratkaisu kaikkiin ongelmiin t: Suomen hallitus TM). Kateelliset kansalaiset taputtavat karvaisia käsiään ... kunnes joutuvat työttömäksi. 

Suomessa elää, jopa tieteen keinoin tutkitusti ja todistetusti, ihmisiä ihan eri maailmoissa, joista käsin eivät vain voi käsittää toisen maailman todellisuutta, eli todellisuutta. Railoa kasvatetaan päivittäin. 

Miksi kansalainen syyllistää työtöntä?

Syitä on tietysti monia. Gonahtaneet vanhat pierut eivät halua tajuta maailman menoa, vaan hokeveat "kyllä, silloin kun minä olin nuori..." ja muita omaan, vuosikymmenten takaiseen, työllistymiskokemukseen perustuvia sekä valheellisiin lehtijuttuihin, niitäkin valikoiden lukien, perustuvia väittämiä. Nähden kaiken oman arvomaailmansa, jossa työ on melkeinpä itseisarvo, mukaan. 

Työllistetty veronmaksaja syyllistää työtöntä, koska hän elättelee valheellista mielikuvaa laiskottelevista loiseläimistä, joilla on hauskaa taikaseinän ruiskuttaessa ilmaista rahaa pysäytyksettä auringon paistaessa taustalla ja lintujen laulaessa puissa sateenkaaren alla, yksisarvisten hirnahdellen iloisesti... Veronmaksaja uskoo median laskelmoidusti paisuteltuihin juttuihin, joissa joko kerrotaan suurimpia löytyviä työttömän saamia (usein lukuisia ei työttömyyteen itsessään liittyviä) etuja (otsikkona "Työtön voi saada JOPA xxxx€!!!" ja lopussa pikkupräntillä, jos ollenkaan, "...jos on neljän lapsen huoltaja perheessä, jossa kukaan ei ole työssä, ja huomattava osa summasta on sosiaalitoimen harkinnanvaraista tukea."), mutta kukaan ei koskaan puhu siitä mitä työttömän elämässä jää käteen pakollisten verojen (moninverroin suurempi kuin työssäkäyvän vero samalla summalla) ja laskujen jälkeen. 

Osa työllisistä syyllistää työttömiä alleviivatakseen omaa asemaansa (vielä toistaiseksi työllistettynä).

Työllistetty veronmaksaja, joka ei tunne työttömän todellisuutta tai vain sulkee sen mielestään, syyllistää myös itseensä liittyvistä ongelmista johtuen. Esimerkiksi huonosta itsetunnosta tai katkeruudesta johtuen. Toisia kun on aina kiva syyllistää omista päätöksistään johtuvista vaikeuksista tai elämäntilanteesta. Rehellisyys itselle on vaikeaa. Veronmaksaja syyllistää myös sairaalloisesta kateudesta johtuen, jos sellainen sattuu luonteenpiirteenä olemaan. Saako tässä vaiheessa puhua vitsin varjolla kansallisesta erityispiirteestä, vai tuleeko sapiskaa? 

Osa kansalaisista syyllistää työtöntä yksinkertaisesti omasta mielisairaudestaan johtuen. Muuallakin, mutta erityisesti netissä ilmenee trolleja, jotka tieteellisesti tutkitusti tahtovat olla sadisteja, psykopaatteja sekä machiavellimäisiä otuksia. Erityisesti sadisteja. Tällä tavoin mielisairaat saavat nautintoa toisten kärsimyksistä ja mikä helpompaa nykypäivänä kuin hyökätä jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevan kimppuun internetissä. Kasvottomana ja anonyyminä tietysti. Toiset harrastavat liikuntaa, toiset katsovat pornoa, toiset aiheuttavat kanssaihmisille kärsimystä.

Miksi poliitikot syyllistävät työtöntä? 

Siitä päivästä laskien, kun alkoi ilmaantua ammattipoliitikkoja, kansan edustaminen kuoli. Alkoi ihmisyyden ja tulevien sukupolvien tuho. Ammattipoliitikko tekee politiikkaa ammatikseen eli 'työkseen'. Tämän 'työn' ainoa tavoite on: tule valituksi poliittiseen asemaan. Ammattipoliitikon ainoa tavoite on siis oma etu. Kansan etu on ammattipoliitikon oman edun sivutuote. 'Ammattiin' ei ole sen suurempia pääsykokeita, ei pätevyysvaatimuksia, ei mielenterveydellistä kartoitusta. Et tarvi etiikkaa, et moraalia (itseasiassa niistä voi olla haittaa). Riittää, että pystyt kusettamaan tarpeeksi montaa ihmistä muutaman vuoden välein, pysymään julkisuudessa ja verkostoitumaan sekä muiden poliitikkojen, että etujärjestöaktiivien ja muiden suuria äänimääriä hallitsevien kanssa. Nimellisesti täytyy huoltaa vaalikarjan oloja, että on joku joka äänestää ja maksaa oleskelun. Ei-kenenkään-rahaa on helppo ottaa liivit täyteen ja lobbareilta bonusta. 

Työttömien suuri ja yhä suureneva määrä on jo ongelma (seuraus, ei syy). Se tekee työllisistä veronmaksajista levottomia. Muutkin tuen parissa olevat ryhmät saavat jo pelätä tulojensa (esim. eläkkeen, jonka maksavat työssä olevat, ei henkilö itse, vaikka monet ovat uskossaan "itse olen eläkeeni maksanut" järkkymättömiä) puolesta. Toistaiseksi suurin osa äänestävästä kansasta on jotain muuta ryhmää, kuin työttömiä. Poliitikot saavat siis ostettua hurjan määrän ääniä syyllistämällä työttömiä ja pelottelemalla loppuja työttömyysmöröllä. 

Omistava kansanosa pitää myös nykytilanteesta. On helppo antaa porukalle kenkää (OECD:n oman tutkimuksen mukaan Suomessa on kaikista läntisistä teollisuusmaista helpoin antaa kenkää), kun työttömiä on jo valmiiksi paljon ja sekä poliitikot, että media rummuttavat 'säästöjä' (=voittojen kotiutus mahdollisimman suurena summana, luonnollisesti mahdollisimman harvaan taskuun, koska mitä vähemmän jakajia...). Lisäksi, mitä enemmän työttömiä ja työttömyyden kurjuutta, sitä halvempaa on työvoima. Omistava kansanosa hallitsee myös suuria ja merkityksellisiä äänestäjäjoukkoja. 

(hypätään muutaman äänten ostamiseen liittyvän syyn yli)

Poliitikot eivät, useimmiten, ole tyhmiä, vaikka näin saattaisi joku luulla. He tietävät, että Suomen työttömyys on heidän päätöstensä syytä. Mutta kun niillä sai ääniä silloin. Poliitikot ovat koko ajan varautumassa itse ajamaansa asiantilaan. Työpaikkojen muuttaessa toisaalle, työttömyyden ja kurjuuden kasvaessa, kasvaa myös väistämättä levottomuus ja rikollisuus. Sopivasti onkin noussut sakkojen määrä. On annettu ja ollaan antamassa poliisille lisää valtaoikeuksia. 'Kansalaisten turvallisuuden takia' tietysti. Ollaan laatimassa 'erityishenkilökorttijärjestelmää', etteivät rikolliset ... kansalaiset, pääse ulkomaille pakoon. Ehkä jopa antamaan ääniä jollekulle muulle poliitikolle. Ja onhan noita. Korjausliike olisi jo pitänyt tehdä, mutta ammattipoliitikot ovat kieltäytyneet siitä. Miksi? Koska se olisi maksanut liikaa ääniä. Kaiken pahan alku ja juuri on työttömyys, eli työttömät. Eikö vain? 

Miksi media syyllistää työtöntä?

Lähinnä parista eri syystä. Yksi syy on oman tuotteen myynti. Raflaavalla jutulla saa paljon klikkejä, klikkaukset tuovat mainostajia, mainostajat rahaa. Ja myydään kai niitä paperilehtiäkin vielä jonkun verran. Toinen syy on se, että media on vallan sylikoira. Media on aina ollut vallan sylikoira ja vaalikarjan paimenkoira. Toistan vielä: puolueetonta mediaa ei ole olemassa, eikä ole koskaan ollutkaan. 

Media on aina ajanut jonkun silmäätekevän, joko yksilön tai ryhmän, etua. Joskus vallassa olevan, joskus valtaan pyrkivän. Joskus vieraan vallan. Nykyisenä 'puolueettoman median' aikakautena media useimmiten palvelee joko ketä tahansa, kuka on vallassa, tai vain rahaa, jota myös ammattipoliitikot palvovat, koska se tarkoittaa ääniä. Media luo myös muoti-ilmiöitä, joihin tietyn persoonallisuustyypin omaavat hyppäävät heti mukaan. Työttömän syyllistäminen on juuri tällä hetkellä muodissa.

Tiivistelmä

Työtöntä syyllistetään koska: harhaluulot, kateus, pelko, katkeruus, oman sosiaalisen statuksen alleviivaaminen, kyvyttömyys käsittää todellisuutta oman pienen kuplan ulkopuolelta, mielisairaus ja mielisairaan nautinto, oma etu, katseen kääntäminen omista toimista, syyllisyyden ulkoistaminen. Loppuun voisi jättää vain...

Jos työttömyys olisi helppoa ja rahakasta, niin rikkaatkin sitä tekisivät.